tiistai 24. tammikuuta 2017

Tässä blogikirjoitus Neljä Veljestä-blogista ja testaajasta,joka ei halua ottaa PUPU-housuja pois!

Kaupallinen yhteistyö Anne Linnonmaa Ecobabyn kanssa.
Sain marraskuun puolella tarjouksen ryhtyä yhteistyöhön Anne Linnomaa Ecobabyn kanssa yhtä vapaavalintaista tuotetta vastaan ja meille valikoitui testiin PUPU-housut navy värisenä. Syy miksi halusin tähän yhteistyöhön lähteä oli se, ettei lastenvaatteet voi mielestäni ikinä olla liian laadukkaita mutta sen sijaan huonolaatuisia lastenvaatteita näkee nykyisin liiankin paljon. Ecobabyn vaatteet ovat 100% orgaanisesta puuvillasta valmistettuja ja niissä on käytetty myrkyttömiä värejä. Meillä varsinkin Niilon iho on ollut talvisin suhteellisen herkkä, en tiedä johtuuko herkkyys pakkasallergiasta vaiko jostain ihan muusta mutta osa vaatteista aiheuttaa Niilolle ilkeän näköistä sekä kutisevaa ihottumaa. Mitään varsinaista yhdistävää tekijää en ole näille tällaisille vaatteille keksinyt, mutta enemmän kuin mielelläni otin meille testiin nämä housut.
Kooksi valikoitui malliston suurin koko, eli 100/110. Näissä kaikissa Ecobabyn vaatteissa on kokomitoituksena tuplakoot ja hieman arvuuttelin, että olisiko koko Niilolle sopiva vai ottaisinko Leevin kokoiset housut mutta päätin mennä riskillä ja valita housut isoimmassa koossa. Paketin saavuttua katsoin ensin, että näyttääpä housut kamalan pieniltä kokoisikseen mutta lähes samalla sekunnilla tajusin, että kyseiset housuthan joustavat hyvin paljon. Housut sovitukseen ja ne olivat juuri sopivat. Mikä kumminkin kaikkein tärkeintä, Niilo rakastui uusiin housuihinsa heti ensi sovituksella eikä poika meinannut millään antaa housuja pesuun. Eikä muuten meinaa vieläkään vaan Niilo kulkisi mielellään samoissa housuissa päivästä toiseen ilman yhtään pesua välissä. Kun sitten lopulta saan housut huijattua pesuun niin samat housut kaivetaan joka käänteessä ensimmäisten joukossa housulaatikosta. 
PUPU-housuja löytyy viidessä eri värissä ja tosiaan samassa kolmessa eri koossa (60/70, 80/90, 100/110) kuin muitakin Ecobabyn vaatteita. Lisäksi ehdottomasti plussaa vaatteet saavat siitä, että ne kestävät kuivausrummun! Nykyisin yllättävän harva vaate nimittäin kestää kuivausrumpua ja minun on myönnettävä, että olen sen verran laiska ja kiireinen pyykin pesijä, että meillä kyllä kulkee jokainen vaate kuivausrummun kautta kaappiin. Siitä lähtien kun housut saimme, on ne käyneet jo useamman kerran per viikko pesussa sekä kuivausrummussa eikä housuissa ole minkäänlaista käytönjälkeä vieläkään. Ei siis edes pientä nukkaantumista. Koirankarvoja nuo housut keräävät itseensä kovin ahkerasti mutta mitäpä muutakaan voisi odottaa kun koiratalouteen tuo tummat housut ja koirasta irtoaa vaaleita karvoja.
Tämä koko kirjoitus kuulostaa varmaan pelkältä ylistämiseltä mutta mitäpä sille voi etten ole vielä keksinyt näistä housuista mitään negatiivista sanottavaa. Lisäksi, vaikka housut alkuun näyttivätkin todella tiukoilta niin nyt housut ovat juuri sopivan löysät. Resori vyötäröllä ei paina yhtään ja Niilo pääsee kirmaamaan pitkin asuntoa ilman, että housut olisivat liian tiukat ja hidastaisivat menoa. Ei meinannut poika maltaa pysähtyä kuvien ottamisen ajaksikaan vaan Niilon sai lahjoa lastenohjelmilla pysymään edes pienen hetken paikallaan.
Palataan vielä joulutunnelmiin. Suloinen pikkumies HAUVA-neuleessaan

Pehmeää pukinkontista: Ecobaby

Yhteistyössä Mammalandia ja Ecobaby

Taapero sai tänä vuonna yhden etukäteisjoululahjan, jonka esittelen näin joulun jälkitunnelmissa. Meillä ei ole muutenkaan ollut kiire siivota joulua pois, vaan tonttukoristeet ja joulukuusi komeilevat edelleen paikoillaan.Tämän postauksen kuvissa palataan aatonaattoon, jolloin taapero oli kuusen koristelupuuhissa yllään Anne Linnonmaan Ecobaby-malliston neulepusero, jonka saimme Mammalandian järjestämän yhteistyön kautta. 

Ecobaby on suomalainen yritys, joka valmistaa myrkyttömiä lastenneuleita orgaanisesta puuvillasta. Meille kotiutui malliston kietaisumallinen Hauva-resoripusero laivastonsinisenä, joka on ihanan pehmoinen ja lämmin paita tähän vuodenaikaan tai vaikka joulunviettoon. Selailin Ecobabyn verkkokaupan tarjontaa joulun alla, ja pehmoiset neuleet toivat vahvasti mieleen juuri joulun. Kietaisumallisessa Hauva-puserossa on väljä kaula-aukko, jonka ansiosta se on helppo pukea lapselle. Puuvilla ei kutita, joten paitaa voi käyttää paljaan ihon päällä, tai sitten pukea alle vaikka bodyn. Neulos on ihanan paksua ja pehmeää, ja etuosan kietaisukappale on kaksikertaista kangasta, joten lämmin tämä myös on. Pusero lämmittääkin hyvin vaikka välikerroksena ulkohaalarin alla. Ecobabyn vaatteet kestävät jopa 60 asteen pesun ja ne on valmistettu EU:n alueella.


Ecobabyn mallistoon kuuluu neulepaitojen lisäksi vetoketjullisia tai napillisia neulejakkuja, neulehousuja ja -pipoja koossa 60−110cm, myös värivaihtoehoja on useita. Neuleet ovat kaksoiskokoa, joita ainakin kietaisupuseron kohdalla luonnehtisin aika pieneksi mitoitukseltaan (etenkin pituudeltaan). Taapero on puolitoistavuotiasneuvolakäynnin mukaan reilu 82 senttinen ja koko 80/90 on Hauva-resoripuserosta juuri nyt sopiva, mutta ei ollenkaan reilu. Jos siis yhtään arvotte eri kokonumeroiden välillä, niin suosittelen rohkeasti valitsemaan isomman koon.

Vaikka joulu jo menikin, on laadukkaita vaatteita kiva antaa muulloinkin lahjaksi; miksei ilahduttaisi vaikka omaa kummilastaan tai vastasyntyneen vauvan perhettä pehmoisella paketilla? Itse tosin aion pitää Ecobabyn joulunpunaiset neuleet mielessä nimenomaan tulevia jouluja ajatellen − jos vaikka taapero saisi jonakin vuonna vuorostaan punaisen jouluneuleen. Tuo joulukuusi on muuten vastoin odouksiani saanutseisoa olohuoneen nurkassa aika rauhassa. Ensimmäisinä päivinä taaperon piti käydä välillä kokeilemassa koristeita ja varsinkin pallot ovat kiinnostaneet kovasti, mutta kun asiaa on selitetty, ei koristeita ole käyty kovin paljon nykimässä. Kiellotkin menevät siis toisinaan perille tämänikäisille! ;D Kuusi varisee siihen malliin, että minun puolestani se joutaisi viimeistään huomenna pihalle, mutta katsotaan mitä talon miesväki siihen tuumaa...


Ecobabyn vaatteita voi tilata heidän verkkokaupastaan tai bongailla niitä jälleenmyyjiltä, kuten Kankurin tuvasta Helsingissä. Seuraa Ecobabyn tuoreimpia uutisia Facebookissa, ja kurkkaa samalla Mammalandian Facebook-sivuille.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Taitavat blogi-äidit

Näitä blogeja kannattaa seurata jatkossakin!


Olen aloittanut yhtesityön taitavien nuorien äitien kanssa, jotka pitävät omia blogejaan. He testaavat Ecobaby-tuotteita samalla ja antavat kehitysvinkkejä myös. Ja hauskaa kuinka tulee mieleen ajat, jolloin Sebastian oli taapero.


Yhteistyö järjestyi Mammalandian kautta, hauskaa että nuoret äidit tekevät tällaisia juttuja.

LottaK / äidin kasvatusblogi

Lotta on erittäin hyvä kirjoittaja ja kuvaaja.

Joulukorttikuvaus

Postaus sisältää Mammalandian kautta Ecobabyltä saadun neuletakin.
Joku muistaa varmasti miten viime vuonna otettiin joulukorttikuvia ison mahani kanssa. Lähetimme läheisimmille kortin, jota koristi tämä kuva.
Muistan vielä miten hauskaa ja samalla raivostuttavaa oli ottaa kuvia omalla kameralla kotona itselaukaisevalla. Suuren vatsan kanssa oli vaikeaa ehtiä kuvaan ja vielä asetella itsensä niin että näyttää hyvältä. Kuvat kuitenkin onnistuivat odotusten mukaisesti ja olen aika innoissani näistä edelleen! Vaikkei valkeaa joulua sitten tullutkaan. Onneksi en toivottanut onnellista joulua, jos sekin olisi mennyt päinvastoin.

Tänään joulukalenterin luukusta paljastui joulukorttikuvaus, mikä oli ainakin Viljan mieleen kovasti tämäkin. Päätimme Henrin kanssa lähettää tänä vuonna kuvan vain lapsista. Muutaman ensimmäisen koekuvan jälkeen mietin jo etten enää ikinä päätä kuvata lapsia itse mihinkään tällaiseen jonka todella haluan onnistuvan. Kaksi lasta on jo haastavaa saada katsomaan samaan aikaan samaan suuntaan ja olemaan liikkumatta. Etenkin tuo pieni mittarimato, joka mönkii ja kiipeää ihan joka paikkaan. 

Tänäkään vuonna en paljasta vielä tässä vaiheessa minkä kuvan valitsin korttiin, mutta saatte nähdä muutamia harjoitusotoksia päivältä.


Kuvassa Viljalla on päällään äitini tuoma pikkusiskoni vanha tonttumekko, Noshin ribbipuseron ja sukkahousujen kanssa. Mikaelilla taas Viljan tonttulakin lisäksi Ecobabyltä saatu navyn värinen neuletakki

Sain tosiaan Ecobabyltä testiin luomupuuvillaisen (GOTS-sertifioitu luomupuuvilla) neuletakin. Tuote on kaunis ja tarpeeksi yksinkertainen. En pidä riemunkirjavista neuleista ollenkaan. Omamme on kokoa 80/90 ja sen lisäksi kokoja on myös 60/70 ja 100/110. Kaksoiskoot menevät kauan, kuten kuvistakin näkee. Mikaelilla jouduin käärimään hihoja ja muuallakin on väljyyttä, muttei neule silti näytä liian suurelta, vaan juuri mukavalta. Veikkaan että 60/70 kokoinenkin olisi mennyt, mutta olisi jäänyt liian nopeasti pieneksi. Onhan Mikael jo yli 70cm pitkäkin (ties vaikka jo 80). 

Neuleet ovat konepestäviä (kestävät jopa 60 asteen pesun), sekä rumpukuivattavia, sekä ne ovat markkinoiden ainoat oikeasti myrkyttömät lastenneuleet. Tämä myöskin loistava joululahjavinkki! Neuleet kestävät lapselta toiselle ja tuntuvat aivan ihanalta! Tämä on ehdottomasti yksi lempparilastenvaatteistani ♥ Haluaisin myös Viljalle samanlaisen, mutten usko että 100/110 mahtuisi enää, ainakaan kauan.


Mitä mieltä olet? Miten me onnistuttiin joulukorttikuvissa ihan vain kotisohvalla?
Koska omistan suht hyvän kameran, en henkilökohtaisesti raaski maksaa jokaisesta kuvauksesta ulkopuoliselle kuvaajalle. Siksi pyrinkin hoitamaan mm. nämä joulukorttikuvaukset itse.

lauantai 19. marraskuuta 2016

TEHDÄÄN JOTAIN TODELLA POSITIIVISTA JA OMAA GUGGENHEIMIN TILALLE!

Pohjolan valkea kaupunki? Vai mustan möykyn pilaama silhuetti?
Omaa osaamista ? Vai muualta kannettua pakkopullaa?

Tämän mustan Guggenheim-möykyn tilalle toivoisin design-yrittäjien rakennusta, jossa tekijät voisivat myydä suoraan tuotteitaan matkailijoille ja muille kävijöille. En ehdota kuollutta tilaa kuten Erottajan Design Forum oli vaan elävää tilaa kuten Ornamon Kaapelilla järjestämät Joulumyyjäiset. Siellä pääsee n. 300 designyrittäjää esillepanijoina myymään itse suoraan kuluttajille. Kaapelin tila on suunnilleen samankokoinen kuin suunniteltu museo. Kun tekijät ovat suoraan kontaktissa ostajien kanssa niin silloin syntyy myös paljon jatkokontakeja, myös vientimielessä.
Risteilylaivat tuovat n. 250 000- 300 000 matkailijaa /v Helsinkiin ja kaikki pyörivät Kauppatorin ja Esplanandin kulmilla. Lisäksi tulevat muut matkailijat, esim. kiinalaisten kasvava joukko. Museon laskelmissa on n. 500 000 kävijää/v.
Miksi ei käytetä  mahdollisuutta myydä heille suomalaisia tuotteita?  Ovatko taidenäyttelyt todella ainoa vaihtoehto? Meillä on jo Kiasma ja  Ateneum  keskustassa hyvine näyttelyineen  ja kohta myös AmosRex ,joka ei veroeuroja ole pyydellyt.
Miksi emme tekisi jotain uutta?
Guggenheim-keskustelu on suoraan amerikkalaisen säätiön pussiin pelaamista. Mitään takeita sen tuotoista ei ole, kuluista kylläkin. Muistaakseni lipputuloiksi oli kaavailtu n. 8 M€.
Ehdottamani Design House maksaisi, kyllä, mutta niin se maksaa museokin.
Se olisi auki joka päivä. Jos paikkoja olisi esim. 300 ja viikkovuokra 100,- niin tästä tulisi tuloja 1,56 M€. Viikkovuokra voisi olla vaikka 200,- niin vuokratulot olisivat  yli 3M€. Jos jokainen kauppias myisi esim. 500,-/pv ( ihan realistinen summa) ja DESIGN-HOUSE olisi auki esim. 360 pv, niin myyntitulot olisivat  n. 150 000,-/  pv ja n. 54 M€ / v, josta alv:tä tilitettäisiin n. 10,5 M€ valtiolle. Lisäksi nuo vuokratuotot sovitulla viikkohinnalla. Myyjät saisivat varata myyntitilansa vain viikoksi kerrallaan, jotta jähmettymistä ei tapahtuisi.
Kaikki voittaisivat. Syntyisi taatusti uusia businessmahdollisuuksia ja pienet yritykset pääsisivät kasvamaan, ihan omien tuotteittensa myynnin kautta.
Suuremmille yrityksille voitaisiin varata digitaalisia esittelytiloja. Näin myisimme suomalaista osaamista joka tasolla .
Tämä Finnish Design,joka niin mielellään nostetaan puheissa esille, voisi tarjota todellisen ja aidon tulonlähteen kaupungille sekä mielenkiintoisen oleskelupaikan kahviloineen ja ravintoloineen. Meillä on korkeatasoinen muotoilijakoulutus mm. Aalto-yliopistossa, mutta designyrittäjillä ei ole mitään pysyvää paikkaa saada tuotteitaan myyntiin.
Guggenheim valitettavasti edustaa ajattelua, jossa muualta tuotu idea on jotain hienoa ja upeaa. Miksi emme tekisi jotain uutta ja todella aidosti monia tahoja hyödyttävää!
Guggenheim-keisarilla ei mielestäni ole vaatteita!


tiistai 30. elokuuta 2016

Syksyn trendivärit: lama-harmaata ja murheen mustaa - taas kerran..

Väreillä on paljon suurempi merkitys  kokonaistaloudellisesti kuin yleensä oivalletaan.

On helppo päätellä, että nousukausi ei ainakaan ihan heti ole ovella. Tämän alkusyksyn kauppatarjontaa katsomalla voi vain taas kerran todeta ettei epävarmoina taloudellisina aikoina oteta muotiväreiksi kuin harmaata ja mustaa - ja niiden yhdistelmiä. 

Olen toiminut suunnittelijana todella pitkään ,enkä pysty edes laskemaan kuinka monta musta-harmaata syksyä olen joutunut tekemään. Huonona taloudellisena aikana riskejä koetetaan minimoida joka portaassa, valmistuksesta kauppaan.
Onneksi nyt lastenmalliston kanssa ei tarvitse samalla tavalla trendilehtiä selailla. Uskon lastenvaatteissakin laatuun ja pitkäikäisyyteen, sekä kierrätykseen.  Eipä silti en minä naisten mallistoonkaan koskaan paljoa harmaata laittanut. En koskaan tehnyt sesongin värikarttaa minkään trendioppaan pohjalta suoraan. Mutta oli tiedettävä mitä muut mallistot tulevat tarjoamaan, koska vähittäiskaupoissa myytiin neuleisiin sopivia kangastuotteita.
Kannattaa miettiä sopiiko oikeasti harmaaseen syksysäähän ja harmaaseen naamaan vielä harmaat vaatteet! Naamaan tulee parikymmentä lisävuotta heittämällä lisää.

Musta taas on niin hyvä yhdisteväri kaikkeen että sitä on mahdotonta ylittää.Ja jos musta tuote on värjätty hyvän päällemenoprosentin omaavilla väreillä ettei se pesussa haalistu niin musta vaate tulee tiensä päähän vasta kun se joskus vuosien kuluttua hajoaa.

Aloitin ensimmäisenä suunnittelijana Suomessa irtioton muotiväreistä. Valmistumiseni aikaan kaikkien värien piti kaupassa aina muuttua joka sesongissa.
Tämä basic-väriajatteluni oli tärkeä osa naisten mallistoani heti 1991, alusta alkaen. Ja itse asiassa keksin sen jo 15- vuotiaana, kun olin jouluapulaisena Tapiolan Kestilässä. Minua ihmetytti kuinka samojen mallistojen tietyt värit, esim. navy-sininen, vaihtuivat vain huvin vuoksi, jotta muka myytäisiin enemmän. Koska oma taustani taas oli hyvin tiukkarahainen, en voinut ymmärtää miksi vanhoihin ostettuihin tuotteisiin ei saisi uusia osia samasta värisävystä.
Tämä mieliajatukseni oli myös mukana kaikissa mallistoissa, joita muille yrityksille suunnittelin, mutta aina törmäsin vastustukseen. Varsinkin miesmyyntimiehet olivat sitä mieltä, että naiset haluavat aina uutta!

Päätin jo silloin, että joskus omassa mallistossani pidän aina mukana mielivärini mustan, punaisen ja valkoisen sekä sen pakollisen navy-sinisen , ja muut sävyt voivat muuttua.Ekologista designia on tuotteiden pitkä elinkaari.
Siksi toin mallistooni heti alusta  basic-värit ja myös tietyt basic-tuotteet, jotka eivät tekemällä parane. Epäkurantin osuus tippui kauppiaiden varastossa,koska näitä tuotteita ja värejä ei koskaan tarvinnut myydä alennuksella. Hyvänä esimerkkinä pitkä resorihameeni, joka oli yli kymmenen vuotta tuotannossa yhtä mittaa.
Mallistot joissa kaikki värit ja kaikki mallit muuttuvat koko ajan, ovat sesongin lopussa suurelta osin alennusmyynnissä. Valtavaa materiaali- ja rahavirtojen hukkakäyttöä, tuhlausta yksinkertaisesti! Lopulta nämä alennetut epäkurantit tuotteet päätyvät kolmansiin maihin tavalla tai toisella niiden omaa tekstiiliperinnettä ja -tuotantoa  tuhoamaan.

Olen hyvin iloinen siitä, että ensimmäisenä alalle tuomani kestävän kehityksen ajatukset  ovat nykyisin saaneet niin suuren suosion. Eiväthän firmat tietenkään minun panostani muista tai tiedä, vaan  kuten metsäteollisuudessa, muutos vie aikaa ja joku on aina pioneeri.
Esim. viime aikoina esille tulleet kierrätyspisteet merkkimyymälöihin olivat minun suunnitelmissani jo 15 v sitten, mutta silloin en pystynyt saamaan muita vähittäiskauppiaita ajatukseni taakse eikä oma kauppaketju ollut siihen tarpeeksi suuri.

Olisinpa iloinen, jos tästä muotiväriajattelusta vihdoinkin päästäisiin kokonaan eroon!

Jokaisella naisella on oma luonteeseensa sopiva värimaailma,jota pitää oppia kuuntelemaan. Toisissa väreissä vain yksinkertaisesti tuntuu ja näyttää paremmalta.



Kuvia kymmenen vuoden takaa  Anne Linnonmaa-ecological fashion- mallistosta (kuriositeettina mainittakoon että kakkoskuvan sukkahousut on ostettu Lontoosta 1978, vieläkin ehjät).

Järkevän naisen vaatekaappi koostuu tietystä omasta perusyhdisteväristä, esim. mustasta, ja siihen sopivista muutamista muista väreistä. On ihan turhaa ostella koko värikartan leveydeltä tuotteita, ei niitä koskaan tule käytetyksi. Osa naisista yhdistää siniseen muuta värit ja sitten on vielä ne beige-ruskean käyttäjät. Kun tekee kaupallista isoa mallistoa on huolehdittava siitä, etä jokaiselle ryhmälle löytyy oma värimaailmansa. Ja tietenkin sitten vielä on otettava huomioon maakohtaiset miel-tymykset, esim. Hollanti ainoana haluaa aina royal-sinistä ja oranssia.

Muotimessuilla on ollut aina ilmiönä "hautajaismeininki" , mustaa ja mustaa ja piristeenä ripaus valkoista ja harmaata. Mutta se on melko helppoa ymmärtää, koska jos aamusta iltaan tekee töitä värien kanssa, helposti kiintyy siihen mustaan.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kiina-ilmiön lopun alku?


Viime aikoina on mediassa ollut hyvin mielenkiintoisia artikkeleita koskien Kiinaa ja tuotteiden siellä teettämistä.

Väkisinkin tuli mieleen eräs lehdistötilaisuus, johon osallistuin 23-vuotiaana. Minua oli pyydetty pitämään esitys kuinka mielestäni vaatteiden ja mallistojen tuotanto tulevaisuudessa tapahtuu.
Kerroin, että mielestäni silloinen tapa, jossa n. 2-3 v ennen sesonkia julkaistiin trendit trenditoimistojen kirjoissa,sitten kangastehtaat tekivät mallistonsa , suunnittelijat näkivät ne 1,5-2 vuotta ennen sesonkia ,tilasivat kupongit (= n. 5m paloja kankaista), tehtaat tekivät  prototyyppejä, joista suunnilleen 10:3 tuli lopulliseen mallistoon. Tämä vaihe vaati todella paljon ammattitaitoa, koska turhien mallien tekeminen oli äärettömän kallista .Näihin myyntimallistoihin tilattiin kankaat taas erikseen. 
Sitten valmistettiin myyntimallistot , tehtaan koosta ja myyntimaista riippuen esim. 10kpl/malli. Nämä annettiin agenteille ja myyjille, jotka lähtivät autoillaan kiertämään maita ja mantuja tilauksia keräten. He kiersivät 2-3 kk bensaa polttaen ja hotelleissa asuen. Tästä myyntimallistosta  tippui usein 15-30% koska tilatut määrät eivät riittäneet esim. kangasminimeihin tai olisivat olleet epätaloudellisia valmistaa tai myyntimiehet panivat pois myynnistä mallit, joista eivät pitäneet... Tilauskantaa alettiin valmistaa tehtailla 12 - 8 kk ennen sesonkia. Lopullinen mallisto lähetettiin tehtaille syksyisin elo-syyskuussa ja keväisin tammi-helmikuussa.
Alennusmyynteihin siirrettiin kaupoissa myymättömät tuotteet joulun ja juhannuksen jälkeen, usein 40% kauppojen tuotevalikoimista. Helppo laskea myös kuinka valtavasti rahaa sitoutui prosessiin ennenkuin se tuloutui.

Sanoin esityksessäni ,että tällaisen järjettömän materiaalihukkaamisen on loputtava! Käytetään valtavasti raaka-aineita, eikä saavuteta vastaavaa hyötyä.Tuhlataan ja tuhlataan maapallon raaka-aineita.  Kerroin,että olen varma, että tulevaisuudessa  mallistot myydään taatusti 3-ulotteisten ilmaan projisoitujen mallien päällä, ja vasta kun tilaukset on tehty, aletaan kallis työstäminen. Arvatkaapa mikä oli reaktio : valtava naurunremakka ! Yleisönä oli siis järkevät toimittajat ja vaatealan suurimmat vaikuttajat...

Nyt ei naurettaisi. Jo monta vuotta sitten näin ensimmäiset etelä-korealaisten tekemät avatar-muotinäytökset. Ja tekniikka on kehittynyt entisestään.
Sanoin aikanani myös ettei mallistojen toimitusaikataulu voi jatkua tuolla tavalla kaksi kertaa vuodessa. Kauppojen pitää elää joka päivä ja ihmiset haluavat ostaa vuoden ympäri. Toteutin tämän omassa mallistossani, jossa lähetykset tapahtuivat kuukausittain. Avattaria en pystynyt käyttämään, koska se tekniikka on kehitetty vasta nyt.

1970- ja 1980- luvuilla alkoi vaatetuotannon siirtäminen halpatuontimaihin. Harva muistaa, että Suomessakin ommeltiin ruotsalaisille merkeille esim. farkkuja. Portugal oli vahva tekstiilimaa ja sinne suuntautui ensimmäinen muuttoaalto. Sitten seurasi Viro ja muut Baltian maat ja Puola. Saksa oli teettänyt Turkissa jo 1960-luvulta alkaen johtuen paljolti siitä, että miljoonat turkkilaiset olivat muuttaneet Saksaan ja heillä oli valmiit yhteydet kotimaahansa.

Naomi Kleinin kirja "No logo" kertoi erinomaisesti mitä tapahtui kun suuret kansanväliset firmat päättivät muuttaa toimintansa markkinointipainotteiseksi tuotantopainotteisuuden sijaan. Amerikkalaiset Nike ja Levi's ja muut alkoivat hyödyntää maailman erikoistullialueita tuotannossaan verojen välttämiseksi ja näin saivat alkunsa ns. hikipajat. Samaan aikaan erilaisille julkimoille, esim. urheilijoille, alettiin maksaa valtavia, miljoonien dollarien, korvauksia tuotteiden mainostamisesta.
Tuotanto siirtyi aina vaan halvempiin maihin ja on päätynyt suurimmaksi osaksi Pakistaniin, Bangladeshiin, Afrikkaan ,Indonesiaan jne, maihin jossa työläisten palkka on n. dollari päivässä ja ne päivät ovat vähintään 10- tuntisia ja viikot 6- päiväisiä.
On helppo ymmärtää miksei jonkun bulkkituotteen tekeminen Suomessa ( tai Pohjois-Euroopassa) enää kannattanut. Ompelijan palkkakustannus oli 20-30 kertainen.

Mutta tämän halpatuotannon suuri miinus oli siinä, että tuotantominimit olivat valtavia. Kiinassa oli esim. kenkätehtaita,jotka tekivät vain esim. kokoa 38. On selvää ettei kaikkea saa oikealla hinnalla kaupaksi, joten tämä "hukka" piti saada jonnekin. Alkoi sen dumppaaminen halpamaihin, Afrikkaan ja Intiaan varsinkin. Nämä ylimääräiset vaatteet myytiin tukkureille,jotka taas myivät ne tori- kauppiaille. Tämä tuhosi myös usean maan oman pukeutumiskulttuurin. Kun kävin teettämismatkoilla Intiassa, niin miesten suurimpana villityksenä oli silloin (käytetyt) lenkkitossut, yli 40-asteen kuumuudessa, ja yhdistettynä perinteisiin vaatteisiin. Mahtoivat jalkapöpöt iloita.
Tämä halpojen vaatteiden hyökyaalto tappoi hiljalleen vaatetehtaat Suomestakin , sekä myös suomalaiset vaatemyymälät. Tuloksen näkee katukuvassa, ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset ketjut ovat vallanneet kaikki kaupungit. Samoilla tuotteilla. Saksassa ja Italiassa näkee onneksi vielä laadukkaampiakin myymälöitä.
Kiinan rakennemuutos pakottaa miljoonat yritykset suunnittelemaan uudelleen logistiikkaketjunsa. Palkkataso on seitsenkertaistunut vuoden 2000 jälkeen.

Uusi 3D-teknologia tulee tekemään valtavan muutoksen nykytoimintamalliin. Toivoisin,että halpatuotantoa ja roskavaatteita alettaisiin haittaverottaa, niin kehitys kiihtyisi entisestään, mutta sitä tuskin tapahtuu. Pitää vaan uskoa markkinoiden muutoshaluun. Uusi käsite "unmaking" tarkoittaa turhan tuotannon lopettamista.
Kansainvälisessä From Roll to Bag-hankkeessa on mukana suomalaisia. Kaikkea on ohjannut Tampereen teknillinen yliopisto TTY. Vaatealan vahva vaikuttaja professori Heikki Mattila teki aikanaan jo väitöskirjansa siitä kuinka monta prosenttia kaupan ostoista on hukkaostoja ja kuinka paljon lähituotannolla voi säästää. Se oli ensimmäinen lukemani väitöskirja. Sen ajatukset eivät vain menneet silloin läpi kovin hyvin.
Hankkeessa on mukan Geneven yliopiston MiraLabin perustajat Nadia Magnenat-Thalmann ja Daniel Thalmann, jotka ovat HS:n mukaan kehittäneet virtuaali-ihmisiä jo kolmekymmentä vuotta.
Tarkoituksena on, että kuluttaja voisi tilata, omat mittansa antamalla,  yksilöllisen vaatteen itselleen. Mukana on myös Suomea ainoita tekstiilipainoja, PrintScorpio.
Eräs belgialainen miestenpaitojen valmistaja kertoi semainaarissa sukuyrityksensä kolmannen polven "sulkeneen ympyrän" eli tuoneensa paitavalmistuksen takaisin Kiinasta. Nyt tuotanto tapahtuu mittapaitoina netin avulla. Nykyisen toimitusjohtajan isä oli siirtänyt isoisän yrityksen Kiinaan. Isoisä toimitti polkupyörällä kaiken ja nyt pojanpoika seuraa samoilla linjoilla. Ja voittoa yritys on tehnyt enemmän kuin ennen, koska turha tuotanto on loppunut, ja johtajakin voi nauttia elämästään enemmän kun ei tarvitse matkustaa dumppaamassa hukkatuotteita halpamaihin.
3D-sovituskoppeja on jo tehty kauppoihin sekä erilaisia 2D-väriohjelmia vaatteiden sovitukseen nettikaupoissa. Niissä värin kertoo istuuko tuote tilaajalle, liian piukat kohdat näkyvät esim. punaisena. Nettivaatemyynnin suurin ongelma on ollut se,että puolet tuotteista palautetaan väärän koon tai istuvuusongelmien takia. Zalandokin teki miljardiliikevaihdolla tappiota.

Suomeen tuotantoa takaisin ovat tuoneet myös muiden alojen yritykset kuten Kalevala koru, Halkama (Jopo), Biolan, Elcoflex ja Valtavalo. Toistaiseksi kuitenkin tuotantonsa poissiirtävien  yritysten määrä on suurempi.






perjantai 8. huhtikuuta 2016

Lapsityötä vai työtä lapsen ehdoilla?

Näin Lapsimessujen alla päätin kirjoittaa oman lapseni merkityksestä omien mallitojeni synnyssä.

Tein jo opiskellessa itselleni "tikapuut", kuinka aion edetä elämäni kanssa. Ensin paras mahdollinen koulutus, sitten toisen palvelukseen kk-palkkaiseksi suunnittelijaksi, sitten oma suunnittelutoimisto ja sitten oma mallisto. Näin myös toimin myöhemmin.
Oli hyvä, että tämä suunnitelma oli olemassa takaraivossa koko ajan, se muhi ja kehittyi. Olin myös täysin hyväksynyt ajatuksen, että en saa lapsia, erään leikkauksen vaikeiden komplikaatioiden vuoksi.
Olin siis innolla vetämässä suunnittelutoimistoani IdeAnne Oy:tä, matkustaen joka päivä eri toimeksiantajalle. Erittäin mielenkiintoista ja myös rahallisesti palkitsevaa työtä. Tein sopimukset aina 6 kuukaudeksi kerrallaan irtisanomismahdollisuuksin, jotta jos jonkun kanssa homma ei sujuisikaan niin pääsisin pois. Kukaan ei halunnut lopettaa, enkä minäkään, tein samojen päätoimeksiantajien kanssa yli 5 vuotta mallistoja, aina vuoteen 1989. (tarkemmin www.anne.fi)

Siinä vaiheessa lapsi muutti tämän käsikirjoitukseni. Olin mennyt vuosi aiemmin naimisiin ensimmäisen kerran ja yllätys - lapsi ilmoittikin tulostaan jo 3 viikkoa häiden jälkeen. Ihmeiden päivä ei ole ohi, sanoi minut leikannut professori, minullahan oli vain 3%:n mahdollisuudet saada lapsi.
Yritys ei voi olla raskaana. Ja suunnittelutoimisto tekee yrityksenä sopimukset,niihin taas kuuluu säännölliset matkustuspäivät. Olin ollut matkoilla 200 -  220 pv/v eli lähes koko ajan. Lapsen kanssa se ei voisi onnistua. Nainen on jännittävästi rakennettu biologinen olento. Asuimme Mehiläistä vastapäätä Töölössä ja jo katua ylittäessäni  olin tehnyt toimintasuunnitelman. Kotiin päästyäni soitin ja irtisanoin kaikki sopimukseni. Laskin, että ehdin hoitaa kaikki mallistot messuille asti ja sitten on muutama viikko ennen pojan syntymää.Jolloin ehdimme avata isosiskolleni vaatekaupan.
Iltalehden kuvassa isosiskoni Riitta Kuusla , minä ja Sebastian 6 kk Riitan Come-Back-myymälässä.

Ja silloin otin taas "tikapuut" esille pääkopastani. Mitäs nyt? Oma mallisto. Sen pystyn hoitamaan aluksi kotoa käsin.
Kun poika oli synynyt ja vielä kun onnistuimme kumpikin jäämään henkiin, oli hyvä aloittaa oman malliston alihankkijoiden etsintä. Jatkoin tietysti kotona sellaisia muille tehtäviä suunnittelutöitä, jotka eivät vaatineet matkustamista. Minulle se oli itsenstäänselvyys. Olin koko elämäni tähdännyt suunnittelijaksi. Jokainen äitihän valitsee oman tilanteensa ja elämänsä mukaisesti, minulle oli täysin selvää etten jää kotiin. Tai siis - jäinhän minä, mutta töitä tehden.
Tämähän ei ole mahdollista normaaliammateissa, joissa ollaan toisessa työpaikassa. Tämä malli sopii yrittäjille ja kaikille niille, jotka voivat kotona tehdä töitä.
Minä jatkoin töitäni ja lapsi kasvamistaan.

Hän sai hyvin vastustuskykyä mm. syömällä nappinäytteitä kontatessaan. Ja pölynsiedätys tuli tilkkujen mukana automaattisesti.
Onneksi oli jo kännykät keksitty, ja hommia pystyi tekemään mistä vaan. Ja faxit myös.
On ollut hauskaa näin aikuisen pojan kanssa nauraa hänen "avulleen", esim. kerran olin tehnyt tuntikausia suuria seinävärikarttoja messuille, kiinnittänyt satoja tilkkuja pienillä maalarinteippirullilla ja vienyt ne sitten toiseen huoneeseen odottamaan messuille menoa.  Havahduin siihen, että iloinen poika ilmoitti minulle, että on auttanut äitiä.. minä jäykistyin ja mietin kuinka. No, hänpä oli pienillä kätösillään irrottanut kaikki värikarttatilkut eri tauluista ja liimannut ne kaikki tosi huonella neliskanttiseen kukkapylvääseen, värisävyt hienosti omina ryhminään. Olinpas siinä sitten iloinen ja kehuin hienoa kiinnitystä..ja mietin samalla kuinka monta yön tuntia menee värikarttojen uudelleen laittoon. Poika on aina ollut tosi puuhakas ja kiltti.
Hän oli mukana hyvin monilla ulkomaan matkoilla ja myös messuilla. Suomen messuja rakennettiin aina yhdessä.. Pariisin lähti jo 6 kk vanhana, en voinut lopettaa imetystä ja uudet kankaat oli etsittävä. Ruotsin messuilla oli hauskoja hetkiä, kun karjalaistaustainen  äitini, joka lähti lapsenhoitajaksi, ei tietenkään puhunut sanaakaan ruotsia. Sebastian on taas suomenruotsalainen, joten tämä parivaljakko oli mainio. Toinen osasi puhua ja toinen lukea ruokalistaa. He menivät syömään niin, että tarjoilija puhui kolmivuotiaalle joka käänsi äidilleni. Äiti taas kertoi mitä halusi syödä ja poika käänsi tarjoilijalle. Kielitaidon edut ovat kiistämättömät!
Mallistoni alihankinta tapahtui Mikkelissä .Silloin en vielä omistanut sitä tehdasta. Olin itse pakkaamassa ja lähettämässä tuotteita, Usein pitkään iltaan. Seba oli tietenkin mukana. Hän leikki omia leikkejään tehtaalla. Kerran illalla pelästyin kun en kuullutkaan missä hän on. Huutelin ja etsin - kunnes löysin hänet nukkumasta pahvilaatikosta,johon olin neuleita pakannut. Olemmekin vitsailleet, että olipa hyvä etten ehtinyt lähettää häntä maailmalle.
Eräs hauska tapahtuma oli hieman myöhemmin, kun taas olimme junalla saapuneet tarkoituksenamme olla kolme päivää tehtaalla  ja hotellissa.  Sanoin Seballe, että menee piirtämään äidin huoneeseen, että äiti menee salille. Hänpä vihastuneena alkoi polkea jalkaansa ja totesi, "en ole tullut tänne piirtämään vaan tekemään tuottavaa työtä "..Kuulosti todella hauskalta noin nelivuotiaan suusta. Minä huusin heti meidän mainiolle Ritvalle, että nytpä meillä on innokas työntekijä, jolle on löydettävä sopivaa työtä. Ja löytyihän se : Ritva antoi ison sekalaisten nappien laatikon Seballe ja vinon pinon lasipurkkeja. Poika istui hievahtamatta tuntikaupalla ja lajitteli kaikki irtonapit värien mukaan. Kaikki olivat tyytyväisiä! Työt on löydettävä tekijää myöten.
Minua ihmetyttää hyvin usein äidit,jotka tuntuvat kantavan ikuista syyllisyyttä kaikesta tekemästään, onko lapselle nyt annettu tarpeeksi aikaa jne. Kysyin jo teini-ikäiseltä pojaltani onko hän jäänyt jotain vaille, kun minä olen aina tehnyt töitä ja hän on ollut mukana. Vastauksena oli, että "et olisi koskaan ollut niin hyvä äiti, jos et olisi saanut tehdä mitä halusit". En usko marttyyriäitiyden jalostavaan voimaan.
Kun avasin uuden tehtaan  vuonna 2000 niin avajaispuheessani esittelin tehtaan ensimmäisen työntekijän , eli Sebastianin. Kerroin, että hän tosin joutui lopettamaan aloittaessaan koulunkäynnin.

       

Tasavallan PresidenttiTarja Halonen avasi uuden tehtaan 04.09.1999. Ja uskomatonta oli, että lämpöä oli +32 astetta.